KÄSITYÖLÄINEN myy omien käsiensä aikaa, ja niitä käsiä on vain kaksi. Vuorokaudessa tunteja on 24, ja viikossa on vuorokausia seitsemän. Kenenkään kädet eivät kuitenkaan pysty käyttämään kaikkea tuota aikaa työntekoon.
Käsityöläinen ratkaisee ongelmia asiakkaan puolesta: kuinka korjata koiran tuhoama lempikengän korko, miten saada kuntoon isoisän tuoli, miten vaihtaa kalliiseen laskettelutakkiin uusi vetoketju tai kuinka tehdä synttärisankarille persoonallinen savityö.
Käsityön tulolla katetaan kaikki yrityksen kiinteät kustannukset. Niitä ovat esimerkiksi liiketilan vuokra, vakuutukset, eläkemaksut, puhelin, netti, kirjanpito, suuremmat työkaluhankinnat – ja palkka!Käsityöläisiä yhdistää se, että tulonlähde on käsillä tehtävä työ. Tuotemyynti on useimmille vain murto-osa liikevaihdosta.
Tuotemyynnillä pyritään kattamaan muuttuvat kustannukset, kuten esimerkiksi markkinointi, myyntimateriaali, materiaalit ja siivoustarvikkeet.
Kaikesta myynnistä käsityöyrittäjä tilittää valtiolle 24 prosenttia arvonlisäveroa, myös jokaisesta laskutetusta työtunnista.
Työtunteja käsityöyrittäjä ei koskaan pääse veloittamaan tekemänsä työajan mukaisesti, koska aikaa menee myös hallinnollisiin tehtäviin, tarjouksien laskemiseen, työtilan siistinä pitämiseen ja vaikkapa tarviketilauksiin.
Tästä johtuen käsityöyrittäjän palkka (tuntiveloitus vähennettynä arvonlisäverolla) on noin 30 prosenttia laskutetuista työtunneista. Kun kuukauden kokonaispalkka jaetaan kuukausipalkkaisen työtunneilla, on lopputulos se, että olisimme ikionnellisia kymmenen euron minimipalkasta!
Joten hyvät asiakkaat, älkää ihmetelkö käsityöyrittäjän tuntiveloitusta.
Peppiina Heilä
verhoilijakisälli, Pori
