Kävin pari viikkoa sitten tutustumassa pikaisesti Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen Nihtisillan toimitiloihin, ja vilkaisin mm. toimintaa lajitteluhalleissa. Tavaran määrä on valtava. Erityisesti kiinnitin huomiota kierrätystekstiilimassoihin. Ja tämä vain Suomessa, pääkaupunkiseudulla, yhdessä pisteessä. Kun ymmärtää jo olemassa olevan kierrätetyn materiaalin määrän, tuntuu suorastaan hullulta ylistää uuden tuotteen ekologisuutta. Sen valmistukseen on kuitenkin kulutettu vettä, viljelyalaa, kuljetuskilometrejä, väriaineita jne.
Luomussa on paljon hyvää, mutta myös haittoja…
Tavanomaisessa puuvillan viljelyssä on sekä ekologisesta että eettisestä näkökulmasta niin paljon ongelmia, että vaihtoehtoja tosiaan kaivataan kipeästi. Silti olen skeptinen, kun katselen luomupuuvillatuotteiden räjähdysmäisesti kasvanutta tarjontaa.
Verkkokaupat pursuavat nykyisin luomupuuvillaisia vaatteita, ja uutta söpöä paitaa ja pöksyä pukkaa valikoimiin harva se päivä. Ale-tuotteita kaupitellaan ympäri vuoden. Ymmärrän luomuvaatteen houkuttelevuuden etenkin lapsiperheissä. Se on turvallinen valinta lapsen iholle ja hankinnallasi tunnet tehneesi ekoteon. Mahdollisesti pelastit valinnallasi juuri ihmishenkiä ja säilytit tärkeitä työpaikkoja.
Luonnonmukainen viljely rasittaa vähemmän maaperää, pitää pohjavedet puhtaana ja suojelee luonnon monimuotoisuutta. Luomupuuvillan viljely toimii myös hyvin kasvupaikan muuntajana kaikkeen luomuviljelyyn sopivaksi ns. tavanomaisen maata köyhdyttäneen viljelyn jälkeen.
Molemmat viljelytavat vaativat valitettavasti todella suuria määriä kasteluvettä, mikä on vaikuttanut esimerkiksi aikanaan maailman neljänneksi suurimman järven, Aralin, kuivumiseen. Tällä hetkellä luomupuuvillaksi merkityn tuotteen kohdalla materiaalin alkuperästä tai luomulaadusta ei voi olla täysin varma. Puuvillaa kerätään usein monilta eri viljelmiltä ja näin erilaatuiset puuvillat sekoittuvat yhdeksi massaksi.
Mutta onko luomukankaan ostaminen ekoteko?
Tekstiili- ja vaatetusalan toiminta kaikessa suuruudessaan on kuitenkin karua bisnestä. Luomupuuvillan suosion kasvaessa kuluttajien keskuudessa saattaa koko materiaalin ympäristöystävällisyys kääntyä päälaelleen. Tekstiilien valmistusmateriaalin kysyntä kasvaa ja tarvitaan yhä enemmän viljelypinta-alaa. Nyt jo lopetetulla Uusi Musta –sivustolla oli artikkeli, jossa pohdittiin luomupuuvillan hyviä ja mahdollisia huonoja puolia. Tekstissä todettiin, että parhaiten homma toimisi, jos luomupuuvillatuotteiden kysyntä ja kulutus pysyisi melko pienenä.
Tämänkin tuotteen kohdalla pitäisi siis tyytyä ostamaan vähän ja hyvälaatuista, sekä kierrättämään, jos mielisi toimia ekologisesti.
Pelkästään oletetun hyvän ja materiaalin turvallisen laadun vuoksi ei kannata tehdä ostopäätöstä, jos haluaa toimia kuluttajana vastuullisesti. On otettava huomioon itse valmistusprosessi ja tuotteiden valtavan pitkät kuljetusmatkat ympäri maailmaa.
Yksi vaate voi matkata valmistuksen aikana jopa maasta toiseen edullisempien työvaiheiden perässä. Kehruutehtaissa pienet pölyhiukkaset aiheuttavat työntekijöille vaikeita sairauksia. Värjäysprosessit ovat usein järkyttäviä myrkkykeitoksia ja sairastuttavat vakavasti värjäyksen parissa ilman suojavaatetusta työskenteleviä ihmisiä. Puhumattakaan ompelijoiden palkoista, työajoista ja työturvallisuudesta.
Luomupuuvillan hinta ei voi olla kovin alhainen mm. työteliäämmän viljelyprosessin vuoksi, joten jossain mättää ja pahasti, jos kaupasta saa kaksi lasten pitkähihaista luomupuuvillapaitaa normaalihintaisina alle kympillä.
Osta vähän ja hyvälaatuista, suosi kierrätystä!
Uusi tuote on aina taakka maapallolle, oli se sitten miten ekomerkeillä koristeltu ja eettisellä korupuheella kuluttajalle markkinoitu.
Tällä hetkellä nostan eniten hattua
Pure Waste Textilesin kaltaisille toimijoille, jotka tekevät puhtaasti ja selkeästi valtavan hienoa työtä keskittyen 100-prosenttiseen kierrätykseen.
Oma pieni panokseni on lasten- ja naistenvaatteiden valmistus jo olemassaolevasta käytetystä materiaalista, kuten kodintekstiileistä ja vanhoista epämuodikkaista vaatteista. Valmistusprosessissani ei muuten päädy roskikseen yhtään tekstiilijätettä, vaan kaikki materiaali päätyy tavalla tai toisella osaksi tuotteita.
Maija tekee blogiyhteistyötä Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen kanssa.