Helppokäyttöisyyden myrkyllinen hinta
Turun Sanomat 30.1.2012 02:30:03
(Päivitetty 30.1.2012 07:11:36)
(Päivitetty 30.1.2012 07:11:36)
Jotta vaatteista, jalkineista ja huonekalukankaista saadaan kosteutta ja likaa hylkiviä, niitä käsitellään muun muassa erilaisilla fluoriyhdisteillä. Aineiden tiedetään olevan ympäristölle haitallisia, mutta silti niiden käytöstä ei tarvitse kertoa kuluttajalle.
Olemme kuluttajina tyytyväisiä, kun ulkoiluvaatteemme ja jalkineemme ovat vedenkestäviä tai tuulenpitäviä. Samalla hyväksymme sen, että niissä on monenlaisia kemikaaleja. Harva kuitenkaan tietää, millaisia vaikutuksia ekosysteemiimme näillä aineilla on.
Likaa ja vettä hylkivissä urheilu- ja ulkoiluvaatteissa käytetään paljon perfluorattuja yhdisteitä. Näitä yhdisteitä käytettiin jo 1950-luvulla, mutta niiden vaaroihin on havahduttu vasta vuosituhannen vaihteessa. Perfluorattujen yhdisteiden ongelma on se, että ne eivät hajoa ympäristössä.
– Perfluorattuja yhdisteitä löytyy meidän jokaisen verenkierrosta. Siksi niitä päätyy myös sikiöiden verenkiertoon. Hormonit ohjaavat sikiön kehitystä ja sikiö on erittäin altis hormonihäiriöille, orgaanisen kemian professori Leif KronbergÅbo Akademista.
Joidenkin näiden yhdisteiden uskotaan myös altistavan syöville.
– Näiden yhdisteiden vaikutuksista ei edelleenkään tiedetä paljon, mutta suurimmat huolet liittyvät niiden pitkäaikais- ja yhteisvaikutuksiin, sanoo ylitarkastaja Susan LondesboroughTurvallisuus- ja kemikaalivirastosta
Osa perfluoratuista aineista on kiellettyjä, mutta osaa käytetään jatkuvasti.
Vaatteissa käytetään viimeistelyaineina myös ftalaatteja, joita niitäkin epäillään hormonihäiriköiksi. Niitä löytyy esimerkiksi t-paitojen painatuksista, sillä ftalaatteja käytetään pehmentämään muovia. Ftalaateista johtuen painatukset tuntuvat usein vähän rasvaisilta. Toinen ympäristölle haitallinen kemikaaliryhmä on pesuaineissa olevat nonyylifenylit, jotka vaikuttavat eritoten vesieliöihin. Nonyylifenolien pesuainekäyttöä on EU:n alueella rajoitettu, mutta testeissä niitä on löytynyt myös Pohjoismaissa myynnissä olleista tuotteista.
– Ruotsalaisten testatessa farkkuja, niistä löytyi runsaita määriä nonyylifenyylia. Suomessakaan ei saa käyttää nonyylifenolia tekstiiliteollisuudessa, mutta koska samoja vaatemerkkejä myydään täälläkin, on oletettavaa, että sitä löytyy Suomestakin, Leif Kronberg pohtii.
Viime aikoina on ahkerasti markkinoitu vaatteita, joissa on hopeahiukkasia antibakteerisena aineena estämässä pahaa hajua. Hopea on mikro-organismeille myrkyllinen, eikä hopean kaikkia vaikutuksia edes tunneta. Se tiedetään, että hiukkaset tunkeutuvat soluihin ja vaurioittavat perimää.
Boråsissa sijaitsevan Tekstilhögskolanin tutkimuksissa viime vuonna selvisi lisäksi, että kolmen pesukerran jälkeen hopeahiukkasista oli testatuissa tuotteissa kadonnut jopa 95 prosenttia. Antibakteeriset ominaisuudet huuhtoutuivat siis pesuveden mukana.
Kuluttajan kannalta on kiusallista, että tekstiileissä ei tarvitse eritellä, millaisia kemikaaleja sen valmistukseen tai viimeistelyyn on käytetty. Tuotteessa pitää näkyä valmistajan tai valmistuttajan lisäksi vain vaatteen hoito-ohje ja se, mistä kuiduista kangas on valmistettu.
Kuluttajien turvallisuus onkin paljolti EU:n käsissä. Kemikaalien käyttöä rajoitetaan nykyisin Reach-asetuksella, joka tuli voimaan vuonna 2007. Reach koskee noin 30 000 Euroopassa käytettävää kemikaalia. EU:n kemikaalivirasto pitää listaa, johon kerätään kaikki kielletyt kemikaalit ja ne, joiden käyttöä rajoitetaan.
Asetus velvoittaa kemianteollisuuden tutkimaan käyttöön otettavat kemikaalit ja toimittamaan niiden tiedot yhteiseen rekisteriin. Sinne päätyvät aineet, joita valmistetaan EU:n alueella tai ne, joita tuodaan alueelle vähintään tuhat kiloa vuodessa. Reach ei kuitenkaan pääsääntöisesti ota kantaa aineiden yhteisvaikutuksiin.
Vastuu tekstiileihin käytettävistä aineista on viime kädessä valmistajan. Tuotteita tutkitaan pistokokein Tullilaboratoriossa, mutta vedenpitävää tarkastussysteemiä ei Suomessakaan ole.
Hankalimpia ostajalle ovat EU-alueen ulkopuolelta tuodut tekstiilit. Suomeen tuodaan vuosittain 26 kiloa tekstiilejä jokaista asukasta kohden. Monasti lähtöpaikka on Aasiassa.
Suomen ympäristökeskuksen viime vuonna tuottamassa tekstiilien kemikaaleja kartoittaneessa tutkimuksessa kävi ilmi, että tutkituista EU:n ulkopuolelta tuoduista lasten ulkovaatteista löytyi muun muassa isoja määriä kiellettyjä formaldehydiä. Intialaishuiveissa puolestaan oli kiellettyjä atsovärejä.
Vaikka PFOS-yhdisteitä ei EU:ssa saa käyttää tekstiileissä, niitä löytyy Suomen ympäristökeskuksen mukaan runsaasti esimerkiksi Kiinassa valmistetuista tuotteista. Pyyhkeissä saattaa olla kiellettyjä alkyylifenoleita ja huonekaluissa homeenestoaineita.
Lähteet:
Case study textiles, Suomen ympäristökeskus 2011
Taru Anttonen (toim.), Kemikaalit kulutuksessa. Vihreä sivistysliitto 2011.
