Kevättakki

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Tässäpä jo vuoden käytössä ollut takki, ihan itse itselle ommeltu!
 Kouluaikana valmistuneen takin suunnitteluun, kaavoittamiseen, leikkaamiseen yms sellaiseen meni  järkyttävän kauan, mutta lopputulos on mieleinen, Istuvuus priimaa, mutta hiukan jäi vaivaamaan tuo kankaan vetäminen oikeassa etukappaleessa. Kankaana Marimekon (luulisin?) vanha päiväpeitto. Jätin päiväpeiton vuorikankaan (tiedättehän sellainen verkkomainen, hiukan läpikuultava, jota kasarilla käytettiin?) paikoilleen, ikäänkuin lämpökerrokseksi, päällikankaan ja vuorin väliin. Ratkaisu osoittautui toimivaksi, takki pitää hyvin tuulta ja on oikein sopiva keväästä alkusyksyyn. Nyt sitten vain odotellaan, että takkia pääsisi käyttämäänkin, pirun puolen vuoden talvi?!


Saara

Retroisia raglantakkeja

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Lunta satanut koko päivän. Taannoinen loma Italiassa antoi jo keväisen olon, ja odotus olikin että  kevät olisi jo alkanut hiipimään tänne pohjoisempaankin. Eilen illalla katsoin että raparperi jo tekee uutta punaista kasvua, mutta tänään kaiken peittää TAAS lumi. Monesti tulee mietittyä miksi tänne Suomeen olen jäänyt asumaan. Katse nyt kuitenkin eteenpäin,  Ompelimossa on tällä kertaa valmistunut kevättakkeja.
Uudessa lyhyemmässä takkimallissa on raglanhihat ja helmassakin resori. 
Toistaiseksi tuotteita voi itselleen huhuilla Facebook ryhmässämme, mutta kunhan saan aikaa, koitetaan saada Finfactory shop:iamme täydennettyä Hoppu tuotteilla. Toistaiseksihan kaupasta löytyy jo Oliinan tuotteita, check!



Sitkeää kevään odotusta kaikille toivottelee saara :D

Luomupuuvilla, ekoteko?

perjantai 18. maaliskuuta 2016


Tässäpä  mielestäni mielenkiintoista pohdittavaa meille kaikille. Juttu  löytyy helsinginuutiset.fi
Monimutkaisia juttuja kaikenkaikkiaan, mikä on eettistä, mikä  ekologista ja kuinka kalliiksi tällainen ajattelu tulee, jos tulee? Itse koitan ostaa mahdollisimman vähän vaatteita, tai ylipäätään tekstiilejä. Samaan hengenvetoon totean kuitenkin että sorrun henkkiksen halpisvaatteisiinkin silloin tällöin. Kirppareilla ostokynnykseni alenee hinnan mukana. Olenkin koittanut pitää  nykyään kirpparillakin linjaa samanmoisena kuin uusien tekstiilien ostamisen suhteen, ei aina kannata ostaa vaikka halvalla saisi.Aina hinta ja laatu eivät tunnu kulkevan käsikädessä myöskään.
Kohtuus kaikessa ja se kultainen keskitie taitaa olla näissäkin asioissa ihan järkevää?

Luomupuuvilla – oikotie onneen?



Maija Ukko
Kävin pari viikkoa sitten tutustumassa pikaisesti Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen Nihtisillan toimitiloihin, ja vilkaisin mm. toimintaa lajitteluhalleissa. Tavaran määrä on valtava. Erityisesti kiinnitin huomiota kierrätystekstiilimassoihin. Ja tämä vain Suomessa, pääkaupunkiseudulla, yhdessä pisteessä. Kun ymmärtää jo olemassa olevan kierrätetyn materiaalin määrän, tuntuu suorastaan hullulta ylistää uuden tuotteen ekologisuutta.  Sen valmistukseen on kuitenkin kulutettu vettä, viljelyalaa, kuljetuskilometrejä, väriaineita jne.

Luomussa on paljon hyvää, mutta myös haittoja…
Tavanomaisessa puuvillan viljelyssä on sekä ekologisesta että eettisestä näkökulmasta niin paljon ongelmia, että vaihtoehtoja tosiaan kaivataan kipeästi. Silti olen skeptinen, kun katselen luomupuuvillatuotteiden räjähdysmäisesti kasvanutta tarjontaa.
Verkkokaupat pursuavat nykyisin luomupuuvillaisia vaatteita, ja uutta söpöä paitaa ja pöksyä pukkaa valikoimiin harva se päivä. Ale-tuotteita kaupitellaan ympäri vuoden. Ymmärrän luomuvaatteen houkuttelevuuden etenkin lapsiperheissä. Se on turvallinen valinta lapsen iholle ja hankinnallasi tunnet tehneesi ekoteon. Mahdollisesti pelastit valinnallasi juuri ihmishenkiä ja säilytit tärkeitä työpaikkoja.
Luonnonmukainen viljely rasittaa vähemmän maaperää, pitää pohjavedet puhtaana ja suojelee luonnon monimuotoisuutta. Luomupuuvillan viljely toimii myös hyvin kasvupaikan muuntajana kaikkeen luomuviljelyyn sopivaksi ns. tavanomaisen maata köyhdyttäneen viljelyn jälkeen.
Molemmat viljelytavat vaativat valitettavasti todella suuria määriä kasteluvettä, mikä on vaikuttanut esimerkiksi aikanaan maailman neljänneksi suurimman järven, Aralin, kuivumiseen. Tällä hetkellä luomupuuvillaksi merkityn tuotteen kohdalla materiaalin alkuperästä tai luomulaadusta ei voi olla täysin varma. Puuvillaa kerätään usein monilta eri viljelmiltä ja näin erilaatuiset puuvillat sekoittuvat yhdeksi massaksi.

Mutta onko luomukankaan ostaminen ekoteko?
Tekstiili- ja vaatetusalan toiminta kaikessa suuruudessaan on kuitenkin karua bisnestä. Luomupuuvillan suosion kasvaessa kuluttajien keskuudessa saattaa koko materiaalin ympäristöystävällisyys kääntyä päälaelleen. Tekstiilien valmistusmateriaalin kysyntä kasvaa ja tarvitaan yhä enemmän viljelypinta-alaa. Nyt jo lopetetulla Uusi Musta –sivustolla oli artikkeli, jossa pohdittiin luomupuuvillan hyviä ja mahdollisia huonoja puolia. Tekstissä todettiin, että parhaiten homma toimisi, jos luomupuuvillatuotteiden kysyntä ja kulutus pysyisi melko pienenä.
Tämänkin tuotteen kohdalla pitäisi siis tyytyä ostamaan vähän ja hyvälaatuista, sekä kierrättämään, jos mielisi toimia ekologisesti.
Pelkästään oletetun hyvän ja materiaalin turvallisen laadun vuoksi ei kannata tehdä ostopäätöstä, jos haluaa toimia kuluttajana vastuullisesti. On otettava huomioon itse valmistusprosessi ja tuotteiden valtavan pitkät kuljetusmatkat ympäri maailmaa.
Yksi vaate voi matkata valmistuksen aikana jopa maasta toiseen edullisempien työvaiheiden perässä. Kehruutehtaissa pienet pölyhiukkaset aiheuttavat työntekijöille vaikeita sairauksia. Värjäysprosessit ovat usein järkyttäviä myrkkykeitoksia ja sairastuttavat vakavasti värjäyksen parissa ilman suojavaatetusta työskenteleviä ihmisiä. Puhumattakaan ompelijoiden palkoista, työajoista ja työturvallisuudesta.
Luomupuuvillan hinta ei voi olla kovin alhainen mm. työteliäämmän viljelyprosessin vuoksi, joten jossain mättää ja pahasti, jos kaupasta saa kaksi lasten pitkähihaista luomupuuvillapaitaa normaalihintaisina alle kympillä.

Osta vähän ja hyvälaatuista, suosi kierrätystä!
Uusi tuote on aina taakka maapallolle, oli se sitten miten ekomerkeillä koristeltu ja eettisellä korupuheella kuluttajalle markkinoitu.
Tällä hetkellä nostan eniten hattua Pure Waste Textilesin kaltaisille toimijoille, jotka tekevät puhtaasti ja selkeästi valtavan hienoa työtä keskittyen 100-prosenttiseen kierrätykseen.
Oma pieni panokseni on lasten- ja naistenvaatteiden valmistus jo olemassaolevasta käytetystä materiaalista, kuten kodintekstiileistä ja vanhoista epämuodikkaista vaatteista. Valmistusprosessissani ei muuten päädy roskikseen yhtään tekstiilijätettä, vaan kaikki materiaali päätyy tavalla tai toisella osaksi tuotteita.

Kirjoittanut Maija Ukko, ukkonooa.blogspot.fi
Maija tekee blogiyhteistyötä Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen kanssa.